nomokratia
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nomokratia (12)
- valtiomuoto, jossa hallitaan lakien mukaan
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nomokratia | nomokratiat |
| genetiivi | nomokratian | nomokratioiden nomokratioitten (nomokratiain) |
| partitiivi | nomokratiaa | nomokratioita |
| akkusatiivi | nomokratia; nomokratian |
nomokratiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nomokratiassa | nomokratioissa |
| elatiivi | nomokratiasta | nomokratioista |
| illatiivi | nomokratiaan | nomokratioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nomokratialla | nomokratioilla |
| ablatiivi | nomokratialta | nomokratioilta |
| allatiivi | nomokratialle | nomokratioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nomokratiana | nomokratioina |
| translatiivi | nomokratiaksi | nomokratioiksi |
| abessiivi | nomokratiatta | nomokratioitta |
| instruktiivi | – | nomokratioin |
| komitatiivi | – | nomokratioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nomokratia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |