nolostuttaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nolostuttaminen (38)
- teonnimi verbistä nolostuttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nolostuttaminen | nolostuttamiset |
| genetiivi | nolostuttamisen | nolostuttamisten nolostuttamisien |
| partitiivi | nolostuttamista | nolostuttamisia |
| akkusatiivi | nolostuttaminen; nolostuttamisen |
nolostuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nolostuttamisessa | nolostuttamisissa |
| elatiivi | nolostuttamisesta | nolostuttamisista |
| illatiivi | nolostuttamiseen | nolostuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nolostuttamisella | nolostuttamisilla |
| ablatiivi | nolostuttamiselta | nolostuttamisilta |
| allatiivi | nolostuttamiselle | nolostuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nolostuttamisena (nolostuttamisna) |
nolostuttamisina |
| translatiivi | nolostuttamiseksi | nolostuttamisiksi |
| abessiivi | nolostuttamisetta | nolostuttamisitta |
| instruktiivi | – | nolostuttamisin |
| komitatiivi | – | nolostuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nolostuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nolostuttamis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi nolostuttaa + johdin -minen