nokkeluus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nokkeluus (40)

  1. se, että on nokkela

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnokːeluːs/
  • tavutus: nok‧ke‧luus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nokkeluus nokkeluudet
genetiivi nokkeluuden nokkeluuksien
partitiivi nokkeluutta nokkeluuksia
akkusatiivi nokkeluus;
nokkeluuden
nokkeluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi nokkeluudessa nokkeluuksissa
elatiivi nokkeluudesta nokkeluuksista
illatiivi nokkeluuteen nokkeluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nokkeluudella nokkeluuksilla
ablatiivi nokkeluudelta nokkeluuksilta
allatiivi nokkeluudelle nokkeluuksille
muut sijamuodot
essiivi nokkeluutena nokkeluuksina
translatiivi nokkeluudeksi nokkeluuksiksi
abessiivi nokkeluudetta nokkeluuksitta
instruktiivi nokkeluuksin
komitatiivi nokkeluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nokkeluude-
vahva vartalo nokkeluute-
konsonantti-
vartalo
nokkeluut-

Etymologia[muokkaa]

sanan nokkela vartalosta nokkel- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]