nivoa

Suomi

Verbi

nivoa (52) (taivutus[luo])

1. kietoa

   Tuohivirsut nivottiin tuohisuikaleista.

Ääntäminen

• IPA: /ˈniʋoɑˣ/
• tavutus: ni‧vo‧a

Etymologia

todennäköisesti johdos sanasta niva ’eräänlainen puuaines’ (vartalo niv|a- + -o- + -a); Merkitykseen on vaikuttanut myös sana nitoa.

Liittyvät sanat

• nivoo

Johdokset

• substantiivit: nivel, nivominen, nivonta

Sanueen sanat

• substantiivit: nietos

Aiheesta muualla

• nivoa Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

nivoa

1. yksikön genetiivimuoto sanasta nivo
2. monikon genetiivimuoto sanasta nivo