nimeäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nimeäminen (38)
- teonnimi verbistä nimetä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nimeäminen | nimeämiset |
| genetiivi | nimeämisen | nimeämisten nimeämisien |
| partitiivi | nimeämistä | nimeämisiä |
| akkusatiivi | nimeäminen; nimeämisen |
nimeämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nimeämisessä | nimeämisissä |
| elatiivi | nimeämisestä | nimeämisistä |
| illatiivi | nimeämiseen | nimeämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nimeämisellä | nimeämisillä |
| ablatiivi | nimeämiseltä | nimeämisiltä |
| allatiivi | nimeämiselle | nimeämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nimeämisenä (nimeämisnä) |
nimeämisinä |
| translatiivi | nimeämiseksi | nimeämisiksi |
| abessiivi | nimeämisettä | nimeämisittä |
| instruktiivi | – | nimeämisin |
| komitatiivi | – | nimeämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nimeämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nimeämis- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- nimeäminen Tieteen termipankissa