nikotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nikotus (39)

  1. nikottaminen; hikka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnikot̪us/
  • tavutus: ni‧ko‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nikotus nikotukset
genetiivi nikotuksen nikotusten
nikotuksien
partitiivi nikotusta nikotuksia
akkusatiivi nikotus;
nikotuksen
nikotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nikotuksessa nikotuksissa
elatiivi nikotuksesta nikotuksista
illatiivi nikotukseen nikotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nikotuksella nikotuksilla
ablatiivi nikotukselta nikotuksilta
allatiivi nikotukselle nikotuksille
muut sijamuodot
essiivi nikotuksena nikotuksina
translatiivi nikotukseksi nikotuksiksi
abessiivi nikotuksetta nikotuksitta
instruktiivi nikotuksin
komitatiivi nikotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nikotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nikotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä nikottaa (nikot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nikotus Kielitoimiston sanakirjassa