Siirry sisältöön

nikottelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

nikottelu (2)

  1. nikotteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈnikot̪ˌt̪elu/
  • tavutus: ni‧kot‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nikottelu nikottelut
genetiivi nikottelun nikottelujen
nikotteluiden
nikotteluitten
partitiivi nikottelua nikotteluita
nikotteluja
akkusatiivi nikottelu;
nikottelun
nikottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi nikottelussa nikotteluissa
elatiivi nikottelusta nikotteluista
illatiivi nikotteluun nikotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nikottelulla nikotteluilla
ablatiivi nikottelulta nikotteluilta
allatiivi nikottelulle nikotteluille
muut sijamuodot
essiivi nikotteluna nikotteluina
translatiivi nikotteluksi nikotteluiksi
abessiivi nikottelutta nikotteluitta
instruktiivi nikotteluin
komitatiivi nikotteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nikottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi nikotella ((vahva) vokaalivartalo nikottele- ) + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]