nieleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nieleminen (38)
- teonnimi verbistä niellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nieleminen | nielemiset |
| genetiivi | nielemisen | nielemisten nielemisien |
| partitiivi | nielemistä | nielemisiä |
| akkusatiivi | nieleminen; nielemisen |
nielemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nielemisessä | nielemisissä |
| elatiivi | nielemisestä | nielemisistä |
| illatiivi | nielemiseen | nielemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nielemisellä | nielemisillä |
| ablatiivi | nielemiseltä | nielemisiltä |
| allatiivi | nielemiselle | nielemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nielemisenä (nielemisnä) |
nielemisinä |
| translatiivi | nielemiseksi | nielemisiksi |
| abessiivi | nielemisettä | nielemisittä |
| instruktiivi | – | nielemisin |
| komitatiivi | – | nielemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nielemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nielemis- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nieleminen Tieteen termipankissa