neuvottelija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- henkilö, joka neuvottelee jostakin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | neuvottelija | neuvottelijat |
| genetiivi | neuvottelijan | neuvottelijoiden neuvottelijoitten (neuvottelijain) |
| partitiivi | neuvottelijaa | neuvottelijoita |
| akkusatiivi | neuvottelija; neuvottelijan |
neuvottelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | neuvottelijassa | neuvottelijoissa |
| elatiivi | neuvottelijasta | neuvottelijoista |
| illatiivi | neuvottelijaan | neuvottelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | neuvottelijalla | neuvottelijoilla |
| ablatiivi | neuvottelijalta | neuvottelijoilta |
| allatiivi | neuvottelijalle | neuvottelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | neuvottelijana | neuvottelijoina |
| translatiivi | neuvottelijaksi | neuvottelijoiksi |
| abessiivi | neuvottelijatta | neuvottelijoitta |
| instruktiivi | – | neuvottelijoin |
| komitatiivi | – | neuvottelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | neuvottelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka neuvottelee jostakin
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- neuvottelija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12