neutraalius

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

neutraalius (40)[1]

  1. (politiikka) puolueettomuus
  2. (kemia) happamuudeltaan neutraali tila

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neutraalius neutraaliudet
genetiivi neutraaliuden neutraaliuksien
partitiivi neutraaliutta neutraaliuksia
akkusatiivi neutraalius;
neutraaliuden
neutraaliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi neutraaliudessa neutraaliuksissa
elatiivi neutraaliudesta neutraaliuksista
illatiivi neutraaliuteen neutraaliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi neutraaliudella neutraaliuksilla
ablatiivi neutraaliudelta neutraaliuksilta
allatiivi neutraaliudelle neutraaliuksille
muut sijamuodot
essiivi neutraaliutena neutraaliuksina
translatiivi neutraaliudeksi neutraaliuksiksi
abessiivi neutraaliudetta neutraaliuksitta
instruktiivi neutraaliuksin
komitatiivi neutraaliuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo neutraaliude-
vahva vartalo neutraaliute-
konsonantti-
vartalo
neutraaliut-

Etymologia[muokkaa]

neutraali + -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40