neutraalisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

neutraalisuus (40)

  1. se, että on neutraali, neutraalius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neutraalisuus neutraalisuudet
genetiivi neutraalisuuden neutraalisuuksien
partitiivi neutraalisuutta neutraalisuuksia
akkusatiivi neutraalisuus;
neutraalisuuden
neutraalisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi neutraalisuudessa neutraalisuuksissa
elatiivi neutraalisuudesta neutraalisuuksista
illatiivi neutraalisuuteen neutraalisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi neutraalisuudella neutraalisuuksilla
ablatiivi neutraalisuudelta neutraalisuuksilta
allatiivi neutraalisuudelle neutraalisuuksille
muut sijamuodot
essiivi neutraalisuutena neutraalisuuksina
translatiivi neutraalisuudeksi neutraalisuuksiksi
abessiivi neutraalisuudetta neutraalisuuksitta
instruktiivi neutraalisuuksin
komitatiivi neutraalisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo neutraalisuude-
vahva vartalo neutraalisuute-
konsonantti-
vartalo
neutraalisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan neutraali vartalosta neutraalis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]