neitokainen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
neitokainen (38)
- (deminutiivinen, mahdollisesti vähättelevä) neito, nuori nainen, neitonen
- Mihinkäs neitokaisilla on matka?
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnei̯t̪oˌkɑi̯nen/
- tavutus: nei‧to‧kai‧nen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | neitokainen | neitokaiset |
genetiivi | neitokaisen | neitokaisten neitokaisien |
partitiivi | neitokaista | neitokaisia |
akkusatiivi | neitokainen; neitokaisen |
neitokaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | neitokaisessa | neitokaisissa |
elatiivi | neitokaisesta | neitokaisista |
illatiivi | neitokaiseen | neitokaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | neitokaisella | neitokaisilla |
ablatiivi | neitokaiselta | neitokaisilta |
allatiivi | neitokaiselle | neitokaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | neitokaisena (neitokaisna) |
neitokaisina |
translatiivi | neitokaiseksi | neitokaisiksi |
abessiivi | neitokaisetta | neitokaisitta |
instruktiivi | – | neitokaisin |
komitatiivi | – | neitokaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | neitokaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
neitokais- |