nega

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nega (9)[1]

  1. (puhekieltä) negatiivi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnegɑ/
  • tavutus: ne‧ga

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nega negat
genetiivi negan negojen
(negain)
partitiivi negaa negoja
akkusatiivi nega;
negan
negat
sisäpaikallissijat
inessiivi negassa negoissa
elatiivi negasta negoista
illatiivi negaan negoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi negalla negoilla
ablatiivi negalta negoilta
allatiivi negalle negoille
muut sijamuodot
essiivi negana negoina
translatiivi negaksi negoiksi
abessiivi negatta negoitta
instruktiivi negoin
komitatiivi negoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nega-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nega Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9