naulita

Suomi

Verbi

naulita (69) (taivutus)

1. naulata kiinni, vahvasti
2. (kuvaannollisesti) pitää otteessaan, vangita

   naulita katseellaan

   Uudella levyllään yhtye naulitsee kuulijansa paikoilleen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑu̯lit̪ɑˣ/
• tavutus: nau‧li‧ta

Käännökset

1. naulita

ukraina: прицяхувати

venäjä: пригвоздить

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• ristiinnaulita

Johdokset

• substantiivit: naulitseminen
• verbit: nauliintua, nauliutua

Aiheesta muualla

• naulita Kielitoimiston sanakirjassa
• naulita Suomen murteiden sanakirjassa
• naulita Suomen etymologisessa sanakirjassa