naukuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
naukuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä naukua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naukuva | naukuvat |
| genetiivi | naukuvan | naukuvien (naukuvain) |
| partitiivi | naukuvaa | naukuvia |
| akkusatiivi | naukuva; naukuvan | naukuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naukuvassa | naukuvissa |
| elatiivi | naukuvasta | naukuvista |
| illatiivi | naukuvaan | naukuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naukuvalla | naukuvilla |
| ablatiivi | naukuvalta | naukuvilta |
| allatiivi | naukuvalle | naukuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naukuvana | naukuvina |
| translatiivi | naukuvaksi | naukuviksi |
| abessiivi | naukuvatta | naukuvitta |
| instruktiivi | – | naukuvin |
| komitatiivi | – | naukuvine |