naruttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
naruttaminen (38)
- teonnimi verbistä naruttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naruttaminen | naruttamiset |
| genetiivi | naruttamisen | naruttamisten naruttamisien |
| partitiivi | naruttamista | naruttamisia |
| akkusatiivi | naruttaminen; naruttamisen |
naruttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naruttamisessa | naruttamisissa |
| elatiivi | naruttamisesta | naruttamisista |
| illatiivi | naruttamiseen | naruttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naruttamisella | naruttamisilla |
| ablatiivi | naruttamiselta | naruttamisilta |
| allatiivi | naruttamiselle | naruttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naruttamisena (naruttamisna) |
naruttamisina |
| translatiivi | naruttamiseksi | naruttamisiksi |
| abessiivi | naruttamisetta | naruttamisitta |
| instruktiivi | – | naruttamisin |
| komitatiivi | – | naruttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naruttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
naruttamis- | |