narraaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
narraaminen (38)
- teonnimi verbistä narrata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narraaminen | narraamiset |
| genetiivi | narraamisen | narraamisten narraamisien |
| partitiivi | narraamista | narraamisia |
| akkusatiivi | narraaminen; narraamisen |
narraamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narraamisessa | narraamisissa |
| elatiivi | narraamisesta | narraamisista |
| illatiivi | narraamiseen | narraamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narraamisella | narraamisilla |
| ablatiivi | narraamiselta | narraamisilta |
| allatiivi | narraamiselle | narraamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narraamisena (narraamisna) |
narraamisina |
| translatiivi | narraamiseksi | narraamisiksi |
| abessiivi | narraamisetta | narraamisitta |
| instruktiivi | – | narraamisin |
| komitatiivi | – | narraamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | narraamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
narraamis- | |