naputtaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

naputtaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. näppäillä, taputella
    Lääkäri naputti tietokoneensa näppäimistöä mietteliään näköisenä.
    En voinut sietää, kun hän yhtäjaksoisesti naputti kynällä pöytää.
  2. (puhekieltä) valittaa, kritisoida
    Heikkisen täti se aina jaksaa naputtaa meidän likaisista kengistä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑput̪ːɑːˣ/
  • tavutus: na‧put‧taa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]