naputtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
naputtaa (53-C) (taivutus[luo])
- näppäillä, taputella
- Lääkäri naputti tietokoneensa näppäimistöä mietteliään näköisenä.
- En voinut sietää, kun hän yhtäjaksoisesti naputti kynällä pöytää.
- (puhekieltä) valittaa, kritisoida
- Heikkisen täti se aina jaksaa naputtaa meidän likaisista kengistä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnɑput̪ːɑːˣ/
- tavutus: na‧put‧taa
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- naputtaa Kielitoimiston sanakirjassa