naksu

Wikisanakirjasta
Katso myös: nakšu

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

naksu (1)[1]

  1. (arkikieltä) pikkupurtava, sipsi tms.
  2. (arkikieltä) naksahtava ääni, naksahdus
  3. (arkikieltä, harvinainen, kuvaannollisesti) naksahtavan äänen lähde, esim. laitteessa asteikon yksikkö tai säätimen asennon muutos, pykälän väli
    Mittari jaksoi kiivetä vain kaksi naksua nollan yläpuolelle.
    Kun F8:sta vetää kaksi naksua vasemmalle, on aukko tällöin 4, tai kaksi naksua oikealle, on taulussa 16.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑksu/
  • tavutus: nak‧su

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naksu naksut
genetiivi naksun naksujen
partitiivi naksua naksuja
akkusatiivi naksu;
naksun
naksut
sisäpaikallissijat
inessiivi naksussa naksuissa
elatiivi naksusta naksuista
illatiivi naksuun naksuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naksulla naksuilla
ablatiivi naksulta naksuilta
allatiivi naksulle naksuille
muut sijamuodot
essiivi naksuna naksuina
translatiivi naksuksi naksuiksi
abessiivi naksutta naksuitta
instruktiivi naksuin
komitatiivi naksuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo naksu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • naksu Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

naksu

  1. (taivutusmuoto) verbistä naksua

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1