nakkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nakkaaminen (38)
- teonnimi verbistä nakata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nakkaaminen | nakkaamiset |
| genetiivi | nakkaamisen | nakkaamisten nakkaamisien |
| partitiivi | nakkaamista | nakkaamisia |
| akkusatiivi | nakkaaminen; nakkaamisen |
nakkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nakkaamisessa | nakkaamisissa |
| elatiivi | nakkaamisesta | nakkaamisista |
| illatiivi | nakkaamiseen | nakkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nakkaamisella | nakkaamisilla |
| ablatiivi | nakkaamiselta | nakkaamisilta |
| allatiivi | nakkaamiselle | nakkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nakkaamisena (nakkaamisna) |
nakkaamisina |
| translatiivi | nakkaamiseksi | nakkaamisiksi |
| abessiivi | nakkaamisetta | nakkaamisitta |
| instruktiivi | – | nakkaamisin |
| komitatiivi | – | nakkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nakkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nakkaamis- | |