nainti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- ottaminen aviopuolisoksi, avioituminen
- (puhekieltä) yhdyntä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnɑi̯nt̪i/
- tavutus: nain‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nainti | nainnit |
| genetiivi | nainnin | naintien (naintein) |
| partitiivi | naintia | nainteja |
| akkusatiivi | nainti; nainnin |
nainnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nainnissa | nainneissa |
| elatiivi | nainnista | nainneista |
| illatiivi | naintiin | nainteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nainnilla | nainneilla |
| ablatiivi | nainnilta | nainneilta |
| allatiivi | nainnille | nainneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naintina | nainteina |
| translatiivi | nainniksi | nainneiksi |
| abessiivi | nainnitta | nainneitta |
| instruktiivi | – | nainnein |
| komitatiivi | – | nainteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nainni- | |
| vahva vartalo | nainti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. avioliiton solminen
|
2. sukupuoliyhteydessä oleminen
|