naiminen

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

naiminen (38)

  1. (arkikieltä) yhdyntä, rakastelu
  2. (vanhahtava) avioituminen
  3. (vanhahtava) rusina- tai sekahedelmäsoppa
    Jouluna jälkiruokana on riisipuuroa ja naimista.

Verbi

naiminen

  1. (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä naida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi naiminen naimiset
genetiivi naimisen naimisten
naimisien
partitiivi naimista naimisia
akkusatiivi naiminen; naimisen naimiset
Sisäpaikallissijat
inessiivi naimisessa naimisissa
elatiivi naimisesta naimisista
illatiivi naimiseen naimisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi naimisella naimisilla
ablatiivi naimiselta naimisilta
allatiivi naimiselle naimisille
Muut
essiivi naimisena naimisina
translatiivi naimiseksi naimisiksi
abessiivi naimisetta naimisitta
instruktiivi naimisin
komitatiivi naimisine-
+ omistusliite