naimattomuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
naimattomuus (40)
- se, että on naimaton
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnɑi̯mɑt̪ˌt̪omuːs/
- tavutus: nai‧mat‧to‧muus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naimattomuus | naimattomuudet |
| genetiivi | naimattomuuden | naimattomuuksien |
| partitiivi | naimattomuutta | naimattomuuksia |
| akkusatiivi | naimattomuus; naimattomuuden |
naimattomuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naimattomuudessa | naimattomuuksissa |
| elatiivi | naimattomuudesta | naimattomuuksista |
| illatiivi | naimattomuuteen | naimattomuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naimattomuudella | naimattomuuksilla |
| ablatiivi | naimattomuudelta | naimattomuuksilta |
| allatiivi | naimattomuudelle | naimattomuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naimattomuutena | naimattomuuksina |
| translatiivi | naimattomuudeksi | naimattomuuksiksi |
| abessiivi | naimattomuudetta | naimattomuuksitta |
| instruktiivi | – | naimattomuuksin |
| komitatiivi | – | naimattomuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | naimattomuude- | |
| vahva vartalo | naimattomuute- | |
| konsonantti- vartalo |
naimattomuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan naimaton vartalosta naimattom- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on naimaton
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- naimattomuus Kielitoimiston sanakirjassa