naaraaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
naaraaminen (38)
- teonnimi verbistä naarata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naaraaminen | naaraamiset |
| genetiivi | naaraamisen | naaraamisten naaraamisien |
| partitiivi | naaraamista | naaraamisia |
| akkusatiivi | naaraaminen; naaraamisen |
naaraamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naaraamisessa | naaraamisissa |
| elatiivi | naaraamisesta | naaraamisista |
| illatiivi | naaraamiseen | naaraamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naaraamisella | naaraamisilla |
| ablatiivi | naaraamiselta | naaraamisilta |
| allatiivi | naaraamiselle | naaraamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naaraamisena (naaraamisna) |
naaraamisina |
| translatiivi | naaraamiseksi | naaraamisiksi |
| abessiivi | naaraamisetta | naaraamisitta |
| instruktiivi | – | naaraamisin |
| komitatiivi | – | naaraamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naaraamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
naaraamis- | |