mykkä

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

mykkä (10-A) (komparatiivi mykempi, superlatiivi mykin) (taivutus)

  1. syntymästään tai sairauden tai tapaturman vuoksi puhekyvytön
  2. puhumaton
    Vieraat istuivat mykkinä.
  3. josta ei kuulu ääntä
    Puhelin on mykkänä.

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mykkä (10-A)[1]

  1. ihminen, joka ei pysty puhumaan, puhekyvytön henkilö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mykkä mykät
genetiivi mykän mykkien
(mykkäin)
partitiivi mykkää mykkiä
akkusatiivi mykkä; mykän mykät
Sisäpaikallissijat
inessiivi mykässä mykissä
elatiivi mykästä mykistä
illatiivi mykkään mykkiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi mykällä mykillä
ablatiivi mykältä mykiltä
allatiivi mykälle mykille
Muut
essiivi mykkänä mykkinä
translatiivi mykäksi mykiksi
abessiivi mykättä mykittä
instruktiivi mykin
komitatiivi mykkine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kuuromykkä, mykkäelokuva, mykkäfilmi, mykkäkoulu

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A