myöhentäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]myöhentäminen (38)
- teonnimi verbistä myöhentää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myöhentäminen | myöhentämiset |
| genetiivi | myöhentämisen | myöhentämisten myöhentämisien |
| partitiivi | myöhentämistä | myöhentämisiä |
| akkusatiivi | myöhentäminen; myöhentämisen |
myöhentämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myöhentämisessä | myöhentämisissä |
| elatiivi | myöhentämisestä | myöhentämisistä |
| illatiivi | myöhentämiseen | myöhentämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myöhentämisellä | myöhentämisillä |
| ablatiivi | myöhentämiseltä | myöhentämisiltä |
| allatiivi | myöhentämiselle | myöhentämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myöhentämisenä (myöhentämisnä) |
myöhentämisinä |
| translatiivi | myöhentämiseksi | myöhentämisiksi |
| abessiivi | myöhentämisettä | myöhentämisittä |
| instruktiivi | – | myöhentämisin |
| komitatiivi | – | myöhentämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | myöhentämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
myöhentämis- | |