muuntuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]muuntuminen (38)
- teonnimi verbistä muuntua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muuntuminen | muuntumiset |
| genetiivi | muuntumisen | muuntumisten muuntumisien |
| partitiivi | muuntumista | muuntumisia |
| akkusatiivi | muuntuminen; muuntumisen |
muuntumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muuntumisessa | muuntumisissa |
| elatiivi | muuntumisesta | muuntumisista |
| illatiivi | muuntumiseen | muuntumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muuntumisella | muuntumisilla |
| ablatiivi | muuntumiselta | muuntumisilta |
| allatiivi | muuntumiselle | muuntumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muuntumisena (muuntumisna) |
muuntumisina |
| translatiivi | muuntumiseksi | muuntumisiksi |
| abessiivi | muuntumisetta | muuntumisitta |
| instruktiivi | – | muuntumisin |
| komitatiivi | – | muuntumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muuntumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muuntumis- | |