mutu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- särkikalojen heimoon kuuluva pieni kala, joka viihtyy puhtaissa vesissä (Phoxinus phoxinus), ; Suomessa mutua tavataan lähinnä Pohjois-Suomen hiekka- ja sorapohjaisissa virroissa
- (arkikieltä) akronyymi idiomista ”musta tuntuu”; perustelematon, intuitioon pohjautuva väite
- mutulla mennään
- (arkikieltä, halventava) halventava nimitys tummaihoisesta, yleensä muslimista
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmut̪u/
- tavutus: mu‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mutu | mudut |
| genetiivi | mudun | mutujen |
| partitiivi | mutua | mutuja |
| akkusatiivi | mutu; mudun |
mudut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mudussa | muduissa |
| elatiivi | mudusta | muduista |
| illatiivi | mutuun | mutuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mudulla | muduilla |
| ablatiivi | mudulta | muduilta |
| allatiivi | mudulle | muduille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mutuna | mutuina |
| translatiivi | muduksi | muduiksi |
| abessiivi | mudutta | muduitta |
| instruktiivi | – | muduin |
| komitatiivi | – | mutuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mudu- | |
| vahva vartalo | mutu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. Phoxinus phoxinus
|