mutkitteleva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]mutkitteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mutkitella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mutkitteleva | mutkittelevat |
| genetiivi | mutkittelevan | mutkittelevien (mutkittelevain) |
| partitiivi | mutkittelevaa | mutkittelevia |
| akkusatiivi | mutkitteleva; mutkittelevan |
mutkittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mutkittelevassa | mutkittelevissa |
| elatiivi | mutkittelevasta | mutkittelevista |
| illatiivi | mutkittelevaan | mutkitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mutkittelevalla | mutkittelevilla |
| ablatiivi | mutkittelevalta | mutkittelevilta |
| allatiivi | mutkittelevalle | mutkitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mutkittelevana | mutkittelevina |
| translatiivi | mutkittelevaksi | mutkitteleviksi |
| abessiivi | mutkittelevatta | mutkittelevitta |
| instruktiivi | – | mutkittelevin |
| komitatiivi | – | mutkittelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |