mutiseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mutiseminen (38)
- teonnimi verbistä mutista
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mutiseminen | mutisemiset |
| genetiivi | mutisemisen | mutisemisten mutisemisien |
| partitiivi | mutisemista | mutisemisia |
| akkusatiivi | mutiseminen; mutisemisen |
mutisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mutisemisessa | mutisemisissa |
| elatiivi | mutisemisesta | mutisemisista |
| illatiivi | mutisemiseen | mutisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mutisemisella | mutisemisilla |
| ablatiivi | mutisemiselta | mutisemisilta |
| allatiivi | mutisemiselle | mutisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mutisemisena (mutisemisna) |
mutisemisina |
| translatiivi | mutisemiseksi | mutisemisiksi |
| abessiivi | mutisemisetta | mutisemisitta |
| instruktiivi | – | mutisemisin |
| komitatiivi | – | mutisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mutisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mutisemis- | |