mut

Wikisanakirjasta
Katso myös: Mut

Suomi[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

mut

  1. (runollinen) mutta
    Mut hyvät, armaat ystävät, en teitä / Noin hurjaan kapinaan ma kiihtää tahdo. (Julius Caesar suom. Cajander, 1884)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mut Kielitoimiston sanakirjassa

Pronomini[muokkaa]

mut

  1. (taivutusmuoto) puhekielisestä muodosta , "minut"
    Nääksä mut nyt? = Näetkö sinä minut nyt?

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mut

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä muten