murtuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
murtuminen (38)
- teonnimi verbistä murtua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murtuminen | murtumiset |
| genetiivi | murtumisen | murtumisten murtumisien |
| partitiivi | murtumista | murtumisia |
| akkusatiivi | murtuminen; murtumisen |
murtumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murtumisessa | murtumisissa |
| elatiivi | murtumisesta | murtumisista |
| illatiivi | murtumiseen | murtumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murtumisella | murtumisilla |
| ablatiivi | murtumiselta | murtumisilta |
| allatiivi | murtumiselle | murtumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murtumisena (murtumisna) |
murtumisina |
| translatiivi | murtumiseksi | murtumisiksi |
| abessiivi | murtumisetta | murtumisitta |
| instruktiivi | – | murtumisin |
| komitatiivi | – | murtumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | murtumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
murtumis- | |