murskaava
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]murskaava
- sellainen, joka murskaa
- (kuvaannollisesti) järkyttävä, (kohtuuttoman) kova, ankara
Verbi
[muokkaa]murskaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä murskata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murskaava | murskaavat |
| genetiivi | murskaavan | murskaavien (murskaavain) |
| partitiivi | murskaavaa | murskaavia |
| akkusatiivi | murskaava; murskaavan |
murskaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murskaavassa | murskaavissa |
| elatiivi | murskaavasta | murskaavista |
| illatiivi | murskaavaan | murskaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murskaavalla | murskaavilla |
| ablatiivi | murskaavalta | murskaavilta |
| allatiivi | murskaavalle | murskaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murskaavana | murskaavina |
| translatiivi | murskaavaksi | murskaaviksi |
| abessiivi | murskaavatta | murskaavitta |
| instruktiivi | – | murskaavin |
| komitatiivi | – | murskaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | murskaava- | |
| vahva vartalo | murskaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- murskaava Kielitoimiston sanakirjassa