murju

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

murju (1)

  1. (murteellinen) vanha ja ränsistynyt rakennus, talonrähjä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmurju/
  • tavutus: mur‧ju

Etymologia[muokkaa]

  • samaa tarkoittavasta venäjän kielen sanasta мурья

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murju murjut
genetiivi murjun murjujen
partitiivi murjua murjuja
akkusatiivi murju;
murjun
murjut
sisäpaikallissijat
inessiivi murjussa murjuissa
elatiivi murjusta murjuista
illatiivi murjuun murjuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murjulla murjuilla
ablatiivi murjulta murjuilta
allatiivi murjulle murjuille
muut sijamuodot
essiivi murjuna murjuina
translatiivi murjuksi murjuiksi
abessiivi murjutta murjuitta
instruktiivi murjuin
komitatiivi murjuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murju-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • murju Kielitoimiston sanakirjassa