mureus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mureus (40)[1]

  1. se, että on murea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmureus/ tai /ˈmureu̯s/
  • tavutus: mu‧re‧us / mu‧reus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mureus mureudet
genetiivi mureuden mureuksien
partitiivi mureutta mureuksia
akkusatiivi mureus;
mureuden
mureudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mureudessa mureuksissa
elatiivi mureudesta mureuksista
illatiivi mureuteen mureuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mureudella mureuksilla
ablatiivi mureudelta mureuksilta
allatiivi mureudelle mureuksille
muut sijamuodot
essiivi mureutena mureuksina
translatiivi mureudeksi mureuksiksi
abessiivi mureudetta mureuksitta
instruktiivi mureuksin
komitatiivi mureuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mureude-
vahva vartalo mureute-
konsonantti-
vartalo
mureut-

Etymologia[muokkaa]

sanan murea vartalosta mure- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mureus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40