munkkius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

munkkius (40)[1]

  1. se, että on munkki; munkkina oleminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmuŋkːius/ tai /ˈmuŋkːiu̯s/
  • tavutus: munk‧ki‧us / munk‧kius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi munkkius munkkiudet
genetiivi munkkiuden munkkiuksien
partitiivi munkkiutta munkkiuksia
akkusatiivi munkkius;
munkkiuden
munkkiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi munkkiudessa munkkiuksissa
elatiivi munkkiudesta munkkiuksista
illatiivi munkkiuteen munkkiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi munkkiudella munkkiuksilla
ablatiivi munkkiudelta munkkiuksilta
allatiivi munkkiudelle munkkiuksille
muut sijamuodot
essiivi munkkiutena munkkiuksina
translatiivi munkkiudeksi munkkiuksiksi
abessiivi munkkiudetta munkkiuksitta
instruktiivi munkkiuksin
komitatiivi munkkiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo munkkiude-
vahva vartalo munkkiute-
konsonantti-
vartalo
munkkiut-

Etymologia[muokkaa]

sanan munkki vartalosta munkki- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40