munitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

munitus (39)

  1. munittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmunit̪us/
  • tavutus: mu‧ni‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi munitus munitukset
genetiivi munituksen munitusten
munituksien
partitiivi munitusta munituksia
akkusatiivi munitus;
munituksen
munitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi munituksessa munituksissa
elatiivi munituksesta munituksista
illatiivi munitukseen munituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi munituksella munituksilla
ablatiivi munitukselta munituksilta
allatiivi munitukselle munituksille
muut sijamuodot
essiivi munituksena munituksina
translatiivi munitukseksi munituksiksi
abessiivi munituksetta munituksitta
instruktiivi munituksin
komitatiivi munituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo munitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
munitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä munittaa (munit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • munitus Kielitoimiston sanakirjassa