munitus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
munitus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmunit̪us/
- tavutus: mu‧ni‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | munitus | munitukset |
genetiivi | munituksen | munitusten munituksien |
partitiivi | munitusta | munituksia |
akkusatiivi | munitus; munituksen |
munitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | munituksessa | munituksissa |
elatiivi | munituksesta | munituksista |
illatiivi | munitukseen | munituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | munituksella | munituksilla |
ablatiivi | munitukselta | munituksilta |
allatiivi | munitukselle | munituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | munituksena | munituksina |
translatiivi | munitukseksi | munituksiksi |
abessiivi | munituksetta | munituksitta |
instruktiivi | – | munituksin |
komitatiivi | – | munituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | munitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
munitus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä munittaa (munit- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. munittaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- munitus Kielitoimiston sanakirjassa