mullistaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mullistaminen (38)
- teonnimi verbistä mullistaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mullistaminen | mullistamiset |
| genetiivi | mullistamisen | mullistamisten mullistamisien |
| partitiivi | mullistamista | mullistamisia |
| akkusatiivi | mullistaminen; mullistamisen |
mullistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mullistamisessa | mullistamisissa |
| elatiivi | mullistamisesta | mullistamisista |
| illatiivi | mullistamiseen | mullistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mullistamisella | mullistamisilla |
| ablatiivi | mullistamiselta | mullistamisilta |
| allatiivi | mullistamiselle | mullistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mullistamisena (mullistamisna) |
mullistamisina |
| translatiivi | mullistamiseksi | mullistamisiksi |
| abessiivi | mullistamisetta | mullistamisitta |
| instruktiivi | – | mullistamisin |
| komitatiivi | – | mullistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mullistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mullistamis- | |