Siirry sisältöön

muki

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Muki

Substantiivi

[muokkaa]

muki (5)

  1. isokokoinen kuppi jota tavallisesti käytetään ilman asettia

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmuki/
  • tavutus: mu‧ki

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muki mukit
genetiivi mukin mukien
(mukein)
partitiivi mukia mukeja
akkusatiivi muki;
mukin
mukit
sisäpaikallissijat
inessiivi mukissa mukeissa
elatiivi mukista mukeista
illatiivi mukiin mukeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mukilla mukeilla
ablatiivi mukilta mukeilta
allatiivi mukille mukeille
muut sijamuodot
essiivi mukina mukeina
translatiivi mukiksi mukeiksi
abessiivi mukitta mukeitta
instruktiivi mukein
komitatiivi mukeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo muki-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

< ruotsi << englanti[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

emalimuki, kahvimuki, mukiinmenevä, muovimuki, muumimuki, nokkamuki, pahvimuki, peltimuki

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • muki Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 351, 352, 5110 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.