muinaiskarjala
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muinaiskarjala
- myöhäiskantasuomen pohjoismurteen itähaarasta kehittynyt, Laatokan rannoilla puhuttu kieli, josta edelleen kehittyivät karjalan ja inkeroisen kielet sekä suomen kaakkois- ja itämurteet
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana osista muinainen (yhdyssanamuoto) ja karjala
Käännökset[muokkaa]
1. myöhäiskantasuomen pohjoismurteen itähaarasta kehittynyt kieli
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Lähteet[muokkaa]
- Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 32–33. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.