muinaiskarjala

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muinaiskarjala

  1. myöhäiskantasuomen pohjoismurteen itähaarasta kehittynyt, Laatokan rannoilla puhuttu kieli, josta edelleen kehittyivät karjalan ja inkeroisen kielet sekä suomen kaakkois- ja itämurteet

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana osista muinainen (yhdyssanamuoto) ja karjala

Käännökset[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 32–33. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.