muilutus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]muilutus (39)
- pakkokyyditys; se, että muilutetaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmui̯lut̪us/
- tavutus: mui‧lu‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muilutus | muilutukset |
| genetiivi | muilutuksen | muilutusten muilutuksien |
| partitiivi | muilutusta | muilutuksia |
| akkusatiivi | muilutus; muilutuksen |
muilutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muilutuksessa | muilutuksissa |
| elatiivi | muilutuksesta | muilutuksista |
| illatiivi | muilutukseen | muilutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muilutuksella | muilutuksilla |
| ablatiivi | muilutukselta | muilutuksilta |
| allatiivi | muilutukselle | muilutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muilutuksena | muilutuksina |
| translatiivi | muilutukseksi | muilutuksiksi |
| abessiivi | muilutuksetta | muilutuksitta |
| instruktiivi | – | muilutuksin |
| komitatiivi | – | muilutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muilutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muilutus- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- muilutus Kielitoimiston sanakirjassa