muilutus
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]muilutus (39)
- pakkokyyditys; se, että muilutetaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmui̯lut̪us/
- tavutus: mui‧lu‧tus
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | muilutus | muilutukset |
genetiivi | muilutuksen | muilutusten muilutuksien |
partitiivi | muilutusta | muilutuksia |
akkusatiivi | muilutus; muilutuksen |
muilutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | muilutuksessa | muilutuksissa |
elatiivi | muilutuksesta | muilutuksista |
illatiivi | muilutukseen | muilutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | muilutuksella | muilutuksilla |
ablatiivi | muilutukselta | muilutuksilta |
allatiivi | muilutukselle | muilutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | muilutuksena | muilutuksina |
translatiivi | muilutukseksi | muilutuksiksi |
abessiivi | muilutuksetta | muilutuksitta |
instruktiivi | – | muilutuksin |
komitatiivi | – | muilutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | muilutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
muilutus- |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- muilutus Kielitoimiston sanakirjassa