muiluttaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]muiluttaa (53-C) (taivutus[luo])
- pakkokyydittää
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmui̯lut̪ːɑːˣ/
- tavutus: mui‧lut‧taa
Etymologia
[muokkaa]johdettu lapualaisen Jussi Muilun ja hänen veljensä Jaakon sukunimestä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: muiluttaja, muiluttaminen, muilutus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- muiluttaa Kielitoimiston sanakirjassa
- ”Muiluttaa”. Kysymyksiä ja vastauksia. Sanojen alkuperä. Kotimaisten kielten keskus