muiluttaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

muiluttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. pakkokyydittää

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmui̯lut̪ːɑːˣ/
  • tavutus: mui‧lut‧taa

Etymologia[muokkaa]

johdettu lapualaisen Jussi Muilun ja hänen veljensä Jaakon sukunimestä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • muiluttaa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Muiluttaa. Kotimaisten kielten keskus