muiluttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
muiluttaa (53-C) (taivutus[luo])
- pakkokyydittää
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmui̯lut̪ːɑːˣ/
- tavutus: mui‧lut‧taa
Etymologia[muokkaa]
johdettu lapualaisen Jussi Muilun ja hänen veljensä Jaakon sukunimestä
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: muiluttaja, muilutus