muikku

Wikisanakirjasta
Katso myös: Muikku
Wikipedia
Katso artikkeli Muikku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Ruoanlaittoa varten puhkaistu muikku

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muikku (1-A)

  1. siikojen sukuun kuuluva lohensukuinen sisä- ja murtovesien kalalaji, Coregonus albula. Muikku on eläinplanktonia syövä parvikala. Murtovesissä kasvavaa muikkua nimitetään maivaksi.
    Normaalisti syyskutuisen muikun lisäksi on tavattu jääkauden reliktinä talvikutuista muikkua Kuhmosta.
    Muikun alaleuka on yläleukaa pidempi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmui̯kːu/
  • tavutus: muik‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muikku muikut
genetiivi muikun muikkujen
partitiivi muikkua muikkuja
akkusatiivi muikku;
muikun
muikut
sisäpaikallissijat
inessiivi muikussa muikuissa
elatiivi muikusta muikuista
illatiivi muikkuun muikkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi muikulla muikuilla
ablatiivi muikulta muikuilta
allatiivi muikulle muikuille
muut sijamuodot
essiivi muikkuna muikkuina
translatiivi muikuksi muikuiksi
abessiivi muikutta muikuitta
instruktiivi muikuin
komitatiivi muikkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo muiku-
vahva vartalo muikku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

frittimuikku,muikkukukko, suolamuikku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • muikku Kielitoimiston sanakirjassa

Interjektio[muokkaa]

muikku

  1. valokuvaa otettaessa käytetty sana, jolla saadaan mahdollisesti muikea ilme

Käännökset[muokkaa]