monotypia
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
monotypia (12)
- taidegrafiikan menetelmä, jossa kuva maalataan ensin levylle ja vedostetaan siitä painamalla kankaalle tai paperille; tällä menetelmällä valmistettu teos
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈmo̞no̞ˌt̪ʷypiɑ̝]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monotypia | monotypiat |
| genetiivi | monotypian | monotypioiden monotypioitten (monotypiain) |
| partitiivi | monotypiaa | monotypioita |
| akkusatiivi | monotypia; monotypian |
monotypiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monotypiassa | monotypioissa |
| elatiivi | monotypiasta | monotypioista |
| illatiivi | monotypiaan | monotypioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monotypialla | monotypioilla |
| ablatiivi | monotypialta | monotypioilta |
| allatiivi | monotypialle | monotypioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monotypiana | monotypioina |
| translatiivi | monotypiaksi | monotypioiksi |
| abessiivi | monotypiatta | monotypioitta |
| instruktiivi | – | monotypioin |
| komitatiivi | – | monotypioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monotypia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- monotypia Kielitoimiston sanakirjassa