Siirry sisältöön

monotonia

Wikisanakirjasta
Katso myös: monotonía

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

monotonia

  1. se että on ominaisuuksiltaan monotoninen; monotonisuus
    Toisinaan saaristot rikkovat avoimen meren monotonian.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmonoˌt̪oniɑ/
  • tavutus: mo‧no‧to‧ni‧a

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monotonia monotoniat
genetiivi monotonian monotonioiden
monotonioitten
(monotoniain)
partitiivi monotoniaa monotonioita
akkusatiivi monotonia;
monotonian
monotoniat
sisäpaikallissijat
inessiivi monotoniassa monotonioissa
elatiivi monotoniasta monotonioista
illatiivi monotoniaan monotonioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monotonialla monotonioilla
ablatiivi monotonialta monotonioilta
allatiivi monotonialle monotonioille
muut sijamuodot
essiivi monotoniana monotonioina
translatiivi monotoniaksi monotonioiksi
abessiivi monotoniatta monotonioitta
instruktiivi monotonioin
komitatiivi monotonioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monotonia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]