monoliittinen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
monoliittinen (38)
- yhdestä kappaleesta tai materiaalista valmistettu; yhdestä koostuva, jakamaton
- Paksun monoliittisen lasin ääneneristävyys on lasin massaan tai jäykkyyteen nähden varsin vaatimaton keski- ja suurilla taajuuksilla. (akustinenseura.fi)
- Perinteisessä ohjelmoinnissa kirjoitetaan yksi monoliittinen sovellus, joka hoitaa kaiken tarvittavan. (tivi.fi)
- Kirjan esipuheessa todetaan, että islam-kuva on ”usein absurdin monoliittinen”. (mtv.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmonoˌliːt̪ːinen/
- tavutus: mo‧no‧liit‧ti‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monoliittinen | monoliittiset |
| genetiivi | monoliittisen | monoliittisten monoliittisien |
| partitiivi | monoliittista | monoliittisia |
| akkusatiivi | monoliittinen; monoliittisen |
monoliittiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monoliittisessa | monoliittisissa |
| elatiivi | monoliittisesta | monoliittisista |
| illatiivi | monoliittiseen | monoliittisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monoliittisella | monoliittisilla |
| ablatiivi | monoliittiselta | monoliittisilta |
| allatiivi | monoliittiselle | monoliittisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monoliittisena (monoliittisna) |
monoliittisina |
| translatiivi | monoliittiseksi | monoliittisiksi |
| abessiivi | monoliittisetta | monoliittisitta |
| instruktiivi | – | monoliittisin |
| komitatiivi | – | monoliittisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monoliittise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
monoliittis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. yhdestä kappaleesta tai materiaalista valmistettu
|
|