monoliitti

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Monoliitti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Monoliitti

Substantiivi[muokkaa]

monoliitti (5-C)

  1. yhdestä kivilohkareesta veistetty patsas tai rakennuksen osa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmonoˌliːt̪ːi/
  • tavutus: mo‧no‧liit‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monoliitti monoliitit
genetiivi monoliitin monoliittien
(monoliittein)
partitiivi monoliittia monoliitteja
akkusatiivi monoliitti;
monoliitin
monoliitit
sisäpaikallissijat
inessiivi monoliitissa monoliiteissa
elatiivi monoliitista monoliiteista
illatiivi monoliittiin monoliitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monoliitilla monoliiteilla
ablatiivi monoliitilta monoliiteilta
allatiivi monoliitille monoliiteille
muut sijamuodot
essiivi monoliittina monoliitteina
translatiivi monoliitiksi monoliiteiksi
abessiivi monoliititta monoliiteitta
instruktiivi monoliitein
komitatiivi monoliitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo monoliiti-
vahva vartalo monoliitti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]