monistus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

monistus (39)

  1. monisyamisen toteutus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmonist̪us/
  • tavutus: mo‧nis‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monistus monistukset
genetiivi monistuksen monistusten
monistuksien
partitiivi monistusta monistuksia
akkusatiivi monistus;
monistuksen
monistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi monistuksessa monistuksissa
elatiivi monistuksesta monistuksista
illatiivi monistukseen monistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi monistuksella monistuksilla
ablatiivi monistukselta monistuksilta
allatiivi monistukselle monistuksille
muut sijamuodot
essiivi monistuksena monistuksina
translatiivi monistukseksi monistuksiksi
abessiivi monistuksetta monistuksitta
instruktiivi monistuksin
komitatiivi monistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
monistus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä monistaa (monist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

monistuskone, monistuspaperi

Aiheesta muualla[muokkaa]