moniste
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
moniste (48)
- monistettu kappale jotakin (tekstiä)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmonist̪eˣ/
- tavutus: mo‧nis‧te
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moniste | monisteet |
| genetiivi | monisteen | monisteiden monisteitten |
| partitiivi | monistetta | monisteita |
| akkusatiivi | moniste; monisteen |
monisteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monisteessa | monisteissa |
| elatiivi | monisteesta | monisteista |
| illatiivi | monisteeseen | monisteisiin monisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monisteella | monisteilla |
| ablatiivi | monisteelta | monisteilta |
| allatiivi | monisteelle | monisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monisteena | monisteina |
| translatiivi | monisteeksi | monisteiksi |
| abessiivi | monisteetta | monisteitta |
| instruktiivi | – | monistein |
| komitatiivi | – | monisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monistee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
monistet- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kappale
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |