monistaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
monistaminen (38)
- teonnimi verbistä monistaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monistaminen | monistamiset |
| genetiivi | monistamisen | monistamisten monistamisien |
| partitiivi | monistamista | monistamisia |
| akkusatiivi | monistaminen; monistamisen |
monistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monistamisessa | monistamisissa |
| elatiivi | monistamisesta | monistamisista |
| illatiivi | monistamiseen | monistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monistamisella | monistamisilla |
| ablatiivi | monistamiselta | monistamisilta |
| allatiivi | monistamiselle | monistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monistamisena (monistamisna) |
monistamisina |
| translatiivi | monistamiseksi | monistamisiksi |
| abessiivi | monistamisetta | monistamisitta |
| instruktiivi | – | monistamisin |
| komitatiivi | – | monistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
monistamis- | |